Koirantasauspalvelu Tassaus

Koiran hetki

Taikatakin arkipuhe ihmiseksi kasvamisesta

Täytyy koetella, koskea
ja katsella ja haistella,
täytyy multaan painaa poskea
ja vettä maistella.

Kun kasvaa ihmiseksi
täytyy kokeilla,
onko peltisiivet kalalokeilla,
ja minkälaisin siivin lentää
valtameren suola
ja onko muovivaahtoa
sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea
ja katsella ja haistella,
täytyy multaan painaa poskea
ja vettä maistella.
Silloin tietää millaisessa maailmassa
täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,
paljon ohi vilahtaa
ja joka hetki syntyy jotain
joka muuttaa maailmaa.

– Ilpo Tiihonen –


Minulla on paljon lempirunoja, joista tämä on yksi.

Aistit avoinna hetkeen

Pipan yksi lempipaikka on luonnollisesti tyynyn alla lämpimässä

Maailman nähdäkseen pitää olla aistit avoinna, runon mukaan “koskea ja katsella ja haistella sekä maistella”. Ja silti vaikka näin tekisi, syntyy koko ajan uutta. Maailma muuttuu, vaikka siinä olisi mukana täysillä joka päivä.

Huomaatko sinä, mitä ympärilläsi konkreettisesti tapahtuu? Mitä ihmiset ja eläimet tekevät? Seinän värin vaihtumisen? Kukkien ilmaantumisen uusiin paikkoihin? Taivaan sinen, sateen tunnun poskilla?

Tänä keväänä puhjennut vihreys on saanut herkemmät ihmiset itkemään, jopa tavoistaan poiketen ja omaksi ihmetyksekseen. Jotain erikoista saattaa siis olla meneillään. Jotain, joka muuttaa myös sinua, jos pysyt avoimena.

Joskus puut näyttävät eläimiltä. Tämä oksa on monen ohikulkijan suosiossa.

Pyrin tässä blogissa katsomaan asioita koirien näkökulmasta. Uskollisten, loputtomiin kiihkeästi rakastavien ja loputtomiin anteeksiantavien olentojen näkökulmasta. En kuitenkaan täysin tiedä, mitä muutos merkitsee koiran silmin katsottuna. Luultavasti koira ottaa sen vaan tosiasiana, hetkessä tapahtuvana, eikä uhraa sille ajatustakaan. Hyväksyy sen vaan tapahtuneena asiana ja olettaa, että muut tekevät samoin.

Ihmisellä olisi tässä opittavaa koiralta. Olen kirjoittanut aiemminkin koiran elämisestä hetkessä ja kyvystä hyväksyä tilanne – jopa silmitön väkivalta – omana elämän todellisuutenaan. Olla kiitollinen ja rakastava kaikesta huolimatta, huolehtia toisista kaikesta huolimatta.

Ja jos koiraa rakastetaan takaisin, miten ihanaa elämä voikaan olla yhdessä.

Ystäväni sanoi eilen, että juuri nyt hän valitsisi itselleen lemmikiksi kissan, jos saisi valita koiran ja kissan välillä. Kissan, koska kissalla on vahvemmin oma luonne. Kissan, koska kissa pysyttelee kaukana, jos ei halua silitystä ja tulee syliin, jos haluaa. Koiralla ei hänen mukaansa ole samanlaista itsenäisyyttä kuin kissalla.

Miki on mukana kaikessa, mitä kotona tapahtuu - vaikka sitten kolme tuntia keittiössä seisomassa. Nyt-hetki on aina paras.

Ymmärrän tämän ajatuksen hyvin: harva ihminen on aina rakastava kuin koira. Kuka muu kuin koira tulee innoissaan tervehtimään sinua kotiini tullessasi, vaikka olisit ollut poissa vain hetken? Tekevätkö perheesi ihmisjäsenet niin? Ja ovatko he tyytyväisiä, kun huomioit heitä hetken ja jatkat sitten muita hommiasi?

Eläimet pitävät meidät hetkessä. Olemassaolollaan pakottavat näkemään todellisuuden juuri nyt. Sateen tai paisteen, terveyden merkityksen, kovuuden ja pehmeyden.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Siirry sivun alkuun
%d bloggaajaa tykkää tästä: